Päivän pilaaja

Jos arkisen aamun teki ihanaksi pieni poikani, pilasi sen hänen päiväkotitätinsä.
Istua vollotan kotona silmät päästäni, hormonihyrrä harmistuneena:(

E on nyt ollut kuukauden päivät päiväkodissa, 8-12, eli aika lyhyen päivän. Puolitoista viikkoa sitten, kun mies kävi hakemassa pojan, olivat sanoneet kahtena perättäisenä päivänä että E ei nouse itse ylös kaduttuaan ulkona, ei juurikaan edes yritä. Mies oli sanonut että okei, yritämme kannustaa kotonakin ulkoillessa nousemaan ylös. Pari päivää tämän jälkeen minä hain pojan hoidosta, ja taas tultiin sanomaan samasta asiasta. Vieläpä niin että "taidettiin jo miehellesikin sanoa pariin kertaa tästä, mutta...". Ja sain sanoa että jep, tiedämme ettei hän tahdo oikein yrittää edes nousta ylös itse, olen kirjoittanut sen päiväkodin esitietolomakkeisiinkin. Sanoivat että ai juu, niinpäs olitkin. Mutta antakaas nyt kävellä paljon itse ja yrittää. Sanoin että joo, annetaan.
No näin tehdään kyllä, mutta joko laps ei halua kävellä millään itse tai sitten jos haluaa, niin kävelee täysin päinvastaiseen suuntaan kuin on matka. Esimerkkinä noin sadan metrin matka kesti hiukan yli puoli tuntia, jonka aikana poika heittäytyi kolmeen lätäkköön täysin tyytyväisenä, ilman aikomustakaan nousta.

No, tänään tädillä ei ollut muuta kuin negatiivista sanottavaa. " E on kaatunut monta kertaa pihalla eikä noussut ylös itse, kuin yhden kerran. Ei se noissa vaatteissa ainakaan pysty nousta. Vanhemmat tainneet passata ihan täysin, ei saa vanhemmat passata noin. Täytyy antaa harjoitella paljon. Hehhheh. Kun meillä on tuo vauvakin ja sekin osaa jo nousta, mutta ei E. Söi kyllä ihan hyvin mutta vain syötettäessä, itse ei yhtään sitten."

E syö itse kotona, tiedä sitten miksi ei hoidossa, jännittääkö tilanne vai mikä on. En tiedä mikä vika meidän vaatteissa on, ihan normaalit haalarit ja kengät, ja sopivan kokoisetkin ovat. Samanlaisia näyttää muillakin olevan. Voi olla että ollaan autettu liikaa sitten kun ei jakseta katsoa naama lätäkössä makaavaa lasta tuntikaupalla, mutta jos ei pojalla ole haluja nousta ylös, en tiedä millä sen saisi tapahtumaan, muuta kuin ajan kanssa. E ei koskaan lähtenyt ryömimään eikä konttaamaan vaan suoraan kävelemään vuoden ikäisenä, ja vaikka nykyään esimerkiksi sisälle leikkiessään konttaa, voisin ajatella että tuo nousemattomuus voi olla yhteydessä siihenkin. Samoista liikeradoista ainakin on kyse.
Mutta kyllä ei mikään niin äidin mieltä piristä kuin se että suureen ääneen julistetaan että kun vauvatkin liikkuu paremmin kuin tuo teidän lapsenne ja se on ihan teidän syytänne kun passaatte niin ja kun on niin huonot vaatteetkin! Niin, eikä syödäkään osaa. Että ihan paska äiti olet kertakaikkiaan.

On hyvä että sanotaan asioista ja jos ajatellaan että on jokin ongelma, tai jotakin mitä pitäisi treenata, mutta oikeesti, puolentoista viikon sisään neljä kertaa!?! Alkaa olla pikkasen sellanen olo että tuota kritiikkiä on jo liikaa, ja kun koskaan ei sanota edes mitään positiivista. Ainoat kerrat kun kerrotaan jotakin lapsen päivästä, on silloin kun moititaan liikkumisesta. Jos kyse olisi vaikka sellaisesta että "lapselta puuttuu kuravaatteet, tuokaas sellaiset" ja niitä vaatteita ei tuoda toistuvista huomautuksista huolimatta, niin ymmärtäisin. Mutta kun kyse on lapsen kehitykseen liittyvästä jutusta, niin mitä ne odottaa, että kun he meitä tarpeeksi moittivat niin E alkaa kuin ihmeen kaupalla ja salamaniskusta nousta ketterästi kuin muurahainen?

Ja noista tätien sanomisista, yksityiskohdista, niin kuultaa läpi että siellä pihalla oikeasti puhutaan siihen tyyliin että on nekin kans porukkaa kun eivät lastansa ole opettaneet nousemaan ylös maasta. Taidanpas taas tänään vähän mainita asiasta.

Ja mua porututtaa, pojan vuoksi ja itteni kans. Vituttaa ja tuntuu siltä että mun on pakko sanoa asiasta niille ja kysyä että oliko niillä jotakin rakentavia ehdotuksiakin kun kerran NIIN huolissaan ovat että täytyy joka toinen päivä mainita. Ja toisaalta mietityttää että onko nuo sitä sorttia että jos ne oikeasti asettaa vastuuseen sanomistyylistään, niin kuinkakohan paljon paskaa kaatuu viattoman lapsen niskaan?
Itku ja märsä.