Mikä tekee arkisesta tiistaiaamusta oikein hyvän?
Meillä sen teki pieni pellavapäinen poika, joka hoitoon viedessä innokkaana riisui itse (!) talvivaatteensa, pesi hienosti kätensä ja kasvonsakin, veti tossut jalkaan ja antoi oikein mojovan pusun suoraan suulle. Toivotti äidille hei heit ja tepasteli omalle tuolillensa, pupu tiukasti kainalossaan <3
Ei itkua, ei hammasten kiristystä, ei epätoivoa ja ikävää. Vain reippautta ja intoa! Kyllä tuntuu hyvältä hiukan kuoppaisen alun jälkeen.
No comments:
Post a Comment