Rakkautta, rakkautta vain

Tasan viikko sitten, sunnuntaina 6.11.2011 klo 9.14, syntyi meille pieni tytär tehden miehestäni jo toista kertaa isän. Tämä isäinpäivä tuntuu, jos mahdollista, vieläkin tärkeämmältä kuin edelliset. Rakkaasta miehestä ja isästä paljastuu yhä uusia hienoja puolia nyt kun sitä isyyttä saa jakaa kahdelle lapselle, pojalle ja tyttärelle. Tyttären isyys tuntuu myös herkistävän miestä uudella tavalla, ja minuakin.

Olen niin onnellinen tästä perheestä, etten voi sitä sanoin kuvailla. En tiennyt että rakkaus voi aina vain kasvaa valtavammaksi, vaikka se toisaalta on tehnyt juuri niin ensihetkistä alkaen esikoisen kanssa.

Sydän on pakahtua tuon ihanan miehen vuoksi joka rakastaa ja hoivaa meitä kaikkia, ihanan esikoisen ansiosta joka pienenä isona poikana hurmaa uusilla taidoillaan ja hoivaamalla pikkusiskoa hellästi rakkaus katseessaan, ja perheen uusimman jäsenen tuhinasta, hamuavasta suusta, pienistä varpaista ja syvän viisaasta katseesta. Tässä hetkessä on maailman parasta olla<3

Hyvää isäinpäivää kaikille ihanille iseille!

Yökukkuilua

Perjantaina tuli käytyä jälleen neuvolassa. Kaikki arvot olivat oikein hyvät, ei moitittavaa. Kyselin siitä kasvaako vauva terkkarin mielestä riittävästi, ja kyllä kuulemma kasvaa. Sitten mittailtiin sf, joka oli laskenut puoli senttiä! Ja täten siis todettiin myös että laskeutunut on meidän vauva. Edellisen illan tuntemukset saivat siis vahvistuksen, kun saatoin oikein tuntea kuinka vauva porasi päätään alakertaan, hengitys helpottui kertaheitolla ja potkut alkoivat tuntua ihan eri paikassa! Jei sille!

Nyt sitten istun alakerran sohvalla, sillä jossain vaiheessa yötä untani alkoivat häiritsemään kipeät supistukset. Kello 03.10 totesin miehelle nousevani ylös kun hiki nousee pintaan. Esikoisen synnytys käynnistyi aikoinaan klo 03.15 limatulpan irtoamisella, ja siitä hiukan vajaan kymmenen tunnin päästä hän oli maailmassa. Nyt sitten arvon tässä että onko tämä sitä itseään, vai harjoitellaanko vain. Tästä olisi toive varmentua suhteellisen nopsaan, sillä esikoisen hoitaja asuu sadan kilometrin päässä ja tarvitsee lähtökutsun siis riittävän ajoissa!o_O iik.
Supistuksia tulee nyt noin 5-10 minuutin välein ja ne sattuvat, mutta en osaa sanoa voimistuvatko ne. Vessaan olen jo joutunut juoksemaan kerran, liekö sekin jokin merkki.

No, jos ei nyt ole tosi kyseessä, niin kukutaan sitten huvikseen vaan. Mulla on ainakin huomenna nukkuma-vuoro:D