Thursday, April 21, 2011

Hämmentävän erilaista

Kun E:tä odotettiin, tuntui jokainen päivä ikuisuudelta, hyvältä sellaiselta. Raskaus oli erittäin odotettu ja kaivattu tapahtuma ja jokainen kehitysvaihe ja uusi raskausviikko sisälsivät jännittäviä juttuja. Suunniteltavaa oli paljon ja olisin voinut viettää kaiken aikani vauvanvaate- ja tarvikeliikkeissä, puhumattakaan netin odotuspalstoista ja blogeista. Imin itseeni kaiken mahdollisen tiedon ja hykertelin onnesta, sekä vatvoin ja huolehdin suunnattomasti kaikkea mikä voisi mennä pieleen.

Nyt en tiedä mitä tästä alkaneesta raskaudesta ajattelisin. Olen perusonnellinen asiasta, mutta samalla ei tunnu oikein miltään. En muista mikä viikko on menossa ja olo on vähän hällä väliä. Ei siis lapsen suhteen, vaan tämän olotilan ja elon suhteen. Muistan että E:tä odottaessa  juuri nämä pahoinvointiviikot olivat ne pahimmat jolloin sitä mietti mihin helvetin myllyyn on itsensä oikein laittanut...nyt olo on kai hiukan masentunut. Paha olo on hiukan helpottanut, mutta astuu kyllä heti esiin jollen ole kolmen metrin säteellä jääkaapista. Nälkä on koko ajan, mutta ruokahalua ei. Kaikki ällöttää, ruoasta ei oikein nauti. Onko sitten lie kyseessä hyvä ruoka, parempi mieli -tyyppinen ongelma joka helpottaa sitten kun ruokakin taas maistuu. Muistan kuitenkin että raskauden negatiivisin vaihe minulla on aikaisemminkin ollut siis juuri näihin aikoihin, joten sinänsä en ole huolissani vaan luotan siihen että ajan kanssa homma korjaantuu. Silti, haluaisin jo olla siellä, siinä hetkessä kun kaikki on taas mukavaa.

Lisäksi pohdituttaa kovasti se miten kahden kanssa jaksaa ja pärjää, kun yhdenkin kanssa tuntuu joskus olevan jaksaminen aika kortilla. Tietty siihenkin ehkä vaikuttaa se ettei nyt ole aivan täysissä sielun ja ruumiin voimissaan, ja tuntuu että tällaista tämä ny sitten tulee aina olemaan. Kituuttamista.

No mutta, positiivisempiakin sävyjä tähän palettiin kuitenkin kuuluu. Ensi viikon keskiviikkona on jo np-ultra! Ja koskapa kaupungin ultraääniyksikkö oli niin täynnä, pääsen kaupungin kustantamana yksityiselle ultraukseen erikoistuneeseen keskukseen. Ainakin aikaisemmin heillä visiteeratessani laitteet oliva uusinta huutoa, joten toiveita on selkeistä ultrakuvista:)
Tärkeintä tietysti olisi että siellä näkyy elossa oleva pikkuinen<3

No joo, nyt pääsiäisen viettoon, suklaamunia aion syödä surutta niin monta kuin napa vetää, ne kun ainakin maistuvat :D
Hyvää pääsiäistä!

No comments:

Post a Comment