Tuesday, May 31, 2011

Viime yönä pelko piti hereillä, kun viimeinkin olisi pojan sairastelun puolesta saanut nukkua. Kaikki kauhut vain hiipivät ajatuksiin, eivätkä sieltä ole oikeastaan poistuneet sen koommin. Kauhulla jo odotan ensi yötä ja yritän väsyttää itseni oikein kunnolla, jotta uni pysyisi silmässä aamuun asti.
Päässä pyörii vain yksi kysymys, jonka vastausta en ehkä halua tietää ja johon ei mitään yksinkertaista ehkä olekaan:

Mitä jos kaikki ei olekaan hyvin?

Tähän asti ollut suhteellisen luottavainen mieli on täysin kadoksissa ja taikauskoisesti ajattelen että koska olen ollut niin luottavainen, ei kaikki sitten olekaan hyvin. Ikään kuin rangaistukseksi jostakin, onnellisuudesta tai jostain.

Huomenna alkaa rv 17. Toivottavasti niitä on vielä vaikka kuinka monta lisää luvassa.

5 comments:

  1. Moi! Mä juutuin lukemaan blogiasi, kun yhteisen tutun kautta tämän löysin :) Ootellaan yhtäaikaa vauveleitaki, pari päivää taitaa olla lasketuissa meillä eroa :)

    ReplyDelete
  2. Hei Hannah!
    Kiva kun löysit ja juutuit:) Oi että, mukava löytää "kohtalotoveri" lasketun ajan suhteen. Kirjotatko blogia? Olisi hauskaa seurata jonkun muun odotusta joka menisi suht samassa tahdissa, voisi peilata hieman omia tuntemuksia ja oloja. On tämä raskaus vaan toisellakin kertaa sen verran järisyttävää hommaa:D

    ReplyDelete
  3. Kirjotan salasanan takana, jos halua lukemaan niin tarvin sun sähköpostin :)

    ReplyDelete
  4. Laitoinki kutsun jo, et elä ihmettele. Löysin osoitteesi täältä :)

    ReplyDelete
  5. Jee! Kiitos kutsusta, tulen vierailulle hetimiten:)

    ReplyDelete