Säikähdys

Tänä aamuna tuli tehtyä pikainen reissu neuvolaan. Oli pakko saada kuulla sydänäänet, ja koko se aika kun niitä haettiin kalvoi kauhu pinnan alla. Entä jos niitä ei sittenkään enää kuulu?

Viime yönä heräsin tuskaiseen oloon, ja pian tuli ensimmäinen supistus, vaikkakaan en sitä heti sellaiseksi tunnistanut. Mutta kun tuskainen olo aaltomaisesti oli ja meni, kohosi huippuunsa nostaen kylmän hien otsaan ja laski taas alkaakseen pian uudestaan, palasi mieleen elävästi synnytys. Ja yksi tuskainen yö siltä ajalta kun odotettiin sitä keskenmennyttä. Joka kerta kun kipu oli huipussaan, tuntui että nyt lähtee järki ja taju, ja juuri silloin se taas laantui. Odotin kauhuissani koko ajan sitä tunnetta kun sikiö valuu ulos.

Mieskin heräsi pian ja hätääntyi. Supistelua kesti noin tunnin, ja mies oli jo valmis kuskaamaan minut sairaalaan, mutta sain vakuuteltua etteivät ne sielläkään mitään asialle tee, eivät näillä viikoilla.
Kun kipu lopulta lakkasi oli helpotus valtava ja kaikki voimat olivat niin tipotiessään että nukahdin samantien, viimeisenä ajatus siitä että aamulla on pakko saada kuunnella ne sydänäänet.
Mistä tämä oikein tuli? En tiedä, ja neuvolan tätikin oli sitä mieltä että tuskin asiaan mitään selkoa koskaan saadaan.

Kunhan pieni nyt vain voisi hyvin ja jaksaisi kasvaa, eikä tällainen toistuisi enää ikinä.