Friday, May 27, 2011

Neuvoloita

Tällä viikolla on joka päivälle riittänyt visiittiä jos johonkin virastoon ja instanssiin, kuten kaksi kertaa neuvolaan. Minun ja vauvan käynti oli ensin, ihan perusneuvolasettiä. Edellisten verikokeiden tulokset olivat tulleet ja Hb oli minun tasoihini nähden vallan hyvä, 125, ja muutkin arvot aivan kurssissaan. Tuohon np-ultraan liittyvän seulan tulokset olivat myös tulleet ja meidän riskisuhdeluku oli 1:10 000, kun se normaalisti ikäluokassani oli muistaakseni 1:1100. Verenpaineet minulla kuulemma loistavat, 112/66. Painokäyräkin aloitettiin, ja numerot ovat siellä kaikkien käyrien alapuolella, mikä minua huolestutti, mutta mies muistutti että juuri niin se meni E:tä odottaessakin. Loppua kohti kirittiin:D
Hiukan täti kyseli mielialoista, tuo pahoinvointi kun jatkuu edelleen, mutta vastasin vaan ettei pahemmin ole heilahdelleet. Jälkikäteen asiaa miettineenä, varmaankin tämä raskauden ilottomuus on tähän asti ollut juurikin siitä pahoinvoinnista johtuvaa. Voimia ei vain riitä iloitsemiseen, pelkästään selviämiseen. Nyt kuitenkin senkin suhteen valoa tunnelin päässä; tänään mieleni on tehnyt kahvia! Se tarkoittaa että (toivoo hirmuisesti) pahoinvointi on väistymässä vihdoin!
Käynnin parasta antia olivat sydänäänet. Niitä saatin hakea stressaavan kauan, ennen kuin jostain selkärangan lähettyviltä löytyi +150 jumputus, jota tosin takaseinässä sijaitsevan istukan suhina hiukan häiritsi. Mies oli taas tälläkin kertaa täysin varma ettei ääniä löydy, vaan kaikki loppuu ikävästi, joten hän oli onnensa kukkuloilla kun matkaan lähti tekstiviesti hyvillä uutisilla. Mieshän ei ole viellä kertaakaan päässyt kuulemaan sydääniä eikä ultriin mukaan tässä raskaudessa, ja luulen että se tekee asian paljon epävarmemmaksi ja epätodellisemmaksi hänelle. Onneksi hän pääsee mukaan ensi viikon kontrolliultraan.
Toinen pikku hiljaa asiaa todellisemmaksi tekevä asia on vihdoinkin alkanut vatsan kasvu! Vielä pystyn nukkumaan vatsallani, nautin siitä nyt vielä niin kauan kuin mahdollista. Mutta nyt se vatsa jo oikeasti alkaa näkyä hiukan muillekin. E:kin totesi tänään hetken minua katseltuaan: "Massu, iso massu mammalla. Bebis, E:stä isoveli". Ihana pikku mukeloiseni! (Ja toinen pikku mukelo monottaa minua juuri nyt massuun, liikkeitä, hentoja sellaisia on nyt tuntunut noin viikon ajan<3)

Pikku mussukka, esikoinen täytti menneenä maanantaina kaksi vuotta, ja tätä suurta juhlaa vietettiin sukulaisten, kummien ja ystävien voimin kaksi päivää! Kyllä meillä riitti hulabaloota, menoa ja meininkiä. Ja pieni päivänsankari loisti saadessaan olla parrasvaloissa keskeytyksettä:) Ja äiti tietysti herkisteli lapsensa kasvua joka käänteessä, jopa öisin.
Kaksivuotisneuvola oli ehkä mukavin neuvolakäynti meillä ikinä. Täti oli niin ihana ja kiva, ja E pienellä ohjailulla oli tosi reipas pikkumies joka rakensi junaratoja ja torneja, teki palapelejä, piirsi tädille kuvan, keinui keinutuolissa, kiipesi tuoleille ja antoi käsienpesunäytteen, ihmetteli mittanauhoja, pyysi päästä tädin sylkkyyn näyttämään ikkunasta mikä on hänen autonsa, esitteli erilaisten autojen toimintoja, kävi hienosti vaa`alla ja heitti lähtiessä vielä lentosuukonkin. Painoa oli 11, 6 kg eli puolen vuoden aikana oli tullut 1,2 kg lisää, pituutta 88,5 eli 5,5 cm lisää ja pään ympärys 50,4 eli vajaa sentti lisää. Kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, sirpakka hoikkelihan tuo on, mutta sopusuhtainen.
Asia jota olin hiukan etukäteen kammonnut, oli päiväkodin arviolapun vieminen. Siinä kun oli nimenomaan keskitytty ruotimaan E:n liikkumista (asia josta siis aikaisemmin hermostuin) ja ujoutta, yhtään positiivista sanankäännettä tuo lappu ei sisältänyt. Mutta neuvolantätipä yllättikin minut aivan täysin. Lukiessaan lappua hän huokaisi syvään, ja minua jo hirvitti. Mutta hän aloitti sanomalla että kyseisessä päiväkodissa hän on käynyt hirvittävimmän käyntinsä ikinä, jonka jälkeen tarvisti kollegoidensa vertaistukea  kun teki mieli itkeä. Siihen tunnustin että olen sieltä poistunut itkien useammin kuin kerran.
Hän jatkoi pohtien mikä henkilökuntaa siellä vaivaa kun lapsilta vaaditaan aivan hirvittäviä, omille persoonille ja lapsena olemiselle ei anneta minkäänlaista tilaa, negatiivisia asioita kaivetaan kaivamalla ja vanhempia nujerretaan, äitejä itketetään kuin oikein tahallaan? Lisäsi vielä etten ole ainut jota on itketetty ja jonka lapsesta ei sanota hyvää sanaa. Aikoi ottaa yhteyttä ja ryhtyä toimenpiteisiin, ei kestä enää katsoa tuota epäinhimillistä touhua.
Voitte uskoa että vierähti kivi rinnalta, kun olen hiukan koko ajan pelännyt että olen vain ylireagoiva herkkis. Vihdoinkin joku sanoi että lapsella on täysi oikeus olla vielä pieni ja tarvitseva, ja että ujous on luonteenpiirre, ei vika. Näin olen koko ajan ajatellut, mutta on toisinaan tuntunut musertavalta kun päiväkodin tädit ovat lähettäneet päinvastaista viestiä ja moittineet meitä lellijöiksi jotka pilaavat lapsensa. En myöskään ole kuulemma ainut joka on saanut kuulla olevansa huono vanhempi.
Kysymys kuuluukin nyt miksi aikuiset ihmiset  jotka ovat ammattilaisia ja asiantuntijoita, käyttäytyvät tavalla joka ei tue lasten kehitystä eikä vanhemmuutta?
Mitä tulee liikkumiseen, täti katsoi lasten motoriikan kehitysohjeistuksia ja lappusia, antoi E:lle tehtäviä ja oli sitä mieltä ettei liikkumisessa ole mitään ongelmaa. E on pienikokoinen ja hento, minkä vuoksi talvivaatteissa liikkuminen on todennäköisesti ollut aika haasteellista, ja hän on varovainen, mutta kykenee kaikkeen mihin pitääkin. Kysyi kuitenkin haluammeko mennä fysiolle joka voi antaa virallisen lappusen jolla voimme lyödä luun päiväkodin tätien kurkkuseen? Ja kyllähän me haluamme. Hän totesi vielä että tuolla päiväkodissa eivät kuuntele häntä, joten kaikkein vakuuttavimmin saamme viestin perille virallisella lausunnolla. Joten fysiolle käy tiemme pian.
Olo on höyhenenkevyt tuon käynnin jälkeen. Luojan kiitos tuollaisiakin työntekijöitä lasten parissa on, ja sinne saamme mennä myös tulevan pienen kanssa. Ihan hymyilyttää!
Tällä fiiliksellä on hyvä lähteä kohti viikonloppua ja mökkiä! Ihanaa viikonloppua kaikille!<3

2 comments:

  1. Ihan mahtavia kuulumisia! Voi kun pääsis kärpäseksi kattoon katsomaan, kun päiväkodin tädit ottaa nokkiinsa :D Kaameetahan se on, ihan todella, mutta akkalauma mikä akkalauma, noinhan se valitettavan usein naisvaltasisssa hoitopuolen paikoissa menee -ja ihan väärin ihmisten kustannuksella :( Mut upeeta, et kaikki on hyvin ja mieliala katossa, jes! :)

    ReplyDelete
  2. :D Täysmittanen postaus luvassa siitä hetkestä, jahka sinne asti päästään!:)
    Taas kerran saa tosiaan miettiä mikä naisissa on sellaista, mikä ainesosa, tekijä, joka saa kaikki kamalimmat piirteet ja kammottavuudet pintaan kun typerät päät lyödään yhteen, ja pääsee alistamaan ja haukkumaan, sorsimaan muita?
    No mutta, mieliala edelleenkin oikein hyvä ja paranee vaan kun kohta pääsee mammajoogaan:)

    ReplyDelete