Neuvolalääkäri

Kovasti odottamani, tämän raskauden ensimmäinen ja viimeinen, neuvolalääkärikäynti oli juuri ennen viikonloppua. Odotin tuota kovasti koska a.) en tosiaan ollut tavannut lääkäriä näissä merkeissä vielä kertaakaan tämän raskauden aikana, ja b.) minua kiinnosti suuresti oliko hiukan aikaisemmin ollut yön kestävä supistelumaraton saanut mitään aikaiseksi.

Aluksi oli käynti terkkarilla jossa katottiin normit: pissa joka oli puhdas, verenpaineet jotka olivat loistavat ja paino, joka oli kahdessa viikossa noussut 400 grammaa. Sitten lääkäriä odottelemaan. 

Sisätutkimuksen tulos; hiukan pehmennyt, mutta kiinni ja pituus jäljellä. Eli ei varmaan ihan heti synny, ja lääkäri kysyikin että menikö esikkoKIN yliaikaiseksi;)

Ei mennyt ei, mutta tulipahan selväksi mikä tohtorin käsitys oli tämän raskauden kestosta:) Minua ei yhtään haittaisi vaikka menisikin yliaikaiseksi, sillä olo on väsymystä lukuun ottamatta mainio ja mulla on vaikka mitä tekemistä vielä ennen vauvan syntymää. Kunhan vauvalla on kaikki hyvin, niin saa pysyä masussa vielä hyvän tovin. Toki toivon ettei käynnistykseen kuitenkaan jouduttaisi, sillä haluaisin että synnytys lähtisi liikenteeseen ihan omaa tahtiaan, lempeästi ja vähitellen voimistuen. 

Vauva on yhä edelleen raivotarjonnassa, sydän jumpsutti +148 ja liikkeet kahdella plussalla. Turvotusta ei ole havaittavissa, ainakaan vielä. 

Sf-mitta oli vain 31,5 eli lisäystä parin viikon takaiseen oli siis vain puoli senttiä, mikä kuulostaa minusta vähältä.Ja käyräkin notkahti. Yritin kysyä sekä terkkarilta että lääkäriltä tästä vähäisestä painonnoususta, mutta toinen ei sanonut mitään ja toinen vain kehui maltillisesta painonnoususta. Eikös tuo painon nousu ja sf-mitan kasvu kuitenkin mitata syystä? Niillä seurataan vauvan kasvua!?:/

Täytyy kaivaa neuvolakortti esikon odotusajalta esiin ja tehdä hiukan vertailua, googlata en taida edes uskaltaa.

Mitäs muuta? Maitobaari on auennut, ei tosin onneksi niin että paidat olisivat märkinä. Niin, ja esikoinen tekee ihan selvää pesäeroa minuun, ja hakee isästään enempi tukea. Toisinaan äiti ei saa suukottaa, ei osallistua leikkeihin eikä lukea iltasatua. Nyyhkis, mutta kaipa tuo on vain hyväksi ja tarpeen.

Tällä hetkellä keskityn opintojen loppuunsaattamiseen niin hyvin kuin jaksan, ja yritän siinä sivussa muistella mitä kaikkea siihen sairaalakassiin taas olikaan hyvä pakata?