Thursday, June 30, 2011

Puoliväli saavutettiin eilen, hurjan hieno tunne! Väkisinkin kuitenkin mietin miten voikin tuntua niin erilaiselta kuin esikoisesta. Kun häntä odottaessa tämä etappi saavutettiin, hyvä etten järjestänyt pirskeitä:) Sitä oli odottanut niin kauan, ollut raskaana ikuisuuden ja mielestään jo pitkällä. Heti kun rakenneultra oli käyty, painuttiin vaunuostoksille ja siitä lähtien aika hidastui hidastumistaan.

Nyt tuntuu kuin kaikki olisi vasta alussa, masu tuntuu vielä suhteellisen pieneltä ja koska vauvakaan ei muistuta koko ajan itsestään jatkuvalla mylläämisellä, kuten esikoinen, unohdan välillä koko asian. Pientä makuupussia ja muutamia käytännöllisiä vaatekappaleita lukuun ottamatta mitään hankintoja tulokkaalle ei ole tehty. Tiedostan että sitteri, imetystyyny, rintapumppu ja hiukan lisää kestoja on hankintalistalla mutta ajattelen että aikaa on vielä vaikka kuinka. Muutama hankinta myös mietityttää; tarvitaanko me tuplavaunut vai sisarusistuin vai seisomalauta? Vai kökötetäänkö aina vaan kotona?

Mies tajuaa koko odotusta vielä paljon vähemmän. Hiukan jopa harmittaa miehen tajuamattomuus. Esikon odotuksessa hän oli mukana ihan täysillä, oli mukana monella neuvolakäynnillä, kaikissa ultrissa, luki isäoppaita ja tutki vaunu- ja kestovaippamarkkinoita innoissaan. Kuvasi tunnollisesti joka viikko masukuvat, kuulosteli liikkeiden tuntumista monta kertaa päivässä ja tiesi tarkalleen missä mentiin. Nyt ei ole käynyt edes yhdessäkään ultrassa mukana ja liikkeitäkin on kokeillut vasta kaksi kertaa, nyt kun ne jo tuntuvat ulospäinkin, ja nekin kerrat kun olen oikein pyytänyt häntä kokeilemaan.Masukuvia on tasan kaksi.

En odota että kaikki olisi niin kuin esikon kanssa, koska eihän se minullekaan siltä tunnu, mutta hiukan enemmän voisi yrittää huomioida sekä minua että vauvaa kaiken kiireenkin keskellä. Tulee joskus niin kovin yksinäinen olo asian kanssa. Ja huomaan kyllä että hormonitkin pelaavat tässä tunteessa osaansa.
Enkä edes tajunnut kunnolla tuntevani näin ennen kuin kirjoitin sen tänne, tehokasta kontemplaatiota:)

1 comment:

  1. Me meinataan hommata tuplat, sen verran maalla asutaan että en pääsis muuten lasten kanssa mihinkään. Mulla ei vielä tunnu liikkeet ulospäin, mutta kyllä tuo isäntä mukana tuntuu olevan, melkein joka päivä puhelee vauvalle ja kyselee onko liikkunut. Edelleenkään tämä vauva ei potki, tämä tietty voi johtua siitä että mulla on istukka puoliks tossa edessä, niin en tunne niitä potkuja. Möyrii senki edestä <3 Mutta hei mustaki tuntuu että mä oon vielä ihan odotukseni alussa, tuntuu hassulta kertoa edes vauvasta kellekään ku sehä syntyy vasta marraskuussa..

    ReplyDelete