Uudet viikot pyörähtivät taas käyntiin, laskutavasta riippuen joko maanantaina tai tänään 36+0!
Masu on jo aika pallo, ja vielä sen verran ylhäällä että painaa keuhkoja ja vauva ylettyy monottamaan mojovasti kylkiluihin. Nyt on parina iltana ollut sellaista kovaa kipua oikealla puolella alavatsalla, joka tuntuu siltä kuin isot lihakset repeäis. Ehkä ne repeääkin, en kyllä muutakaan selitystä tolle kivulle keksi.Yöks. Yöt nukun taas suhteellisen kevyesti, kyljen kääntöä ahkerasti harjoittaen, sillä lonkat alkavat prakaamaan kun hetkenkään pidempään on paikallaan. Aamuisin olo on aika hakattu, mutta paranee päivän mittaan ja iltalenkilläkin jaksan vielä ihan hyvin käydä. Muutenkin energiaa tuntuu nyt olevan ihan kiitettävästi ja jaksan perusarjen pyörittämisen ja jopa uhmiksen hullailut aika hyvin. Jei!
Masumuhku
Ja sivusta
Minua on viime aikoina huolettanut jonkin verran tuo pysähtynyt painonnousu. Kuluneen viikon aikanakaan se ei ole noussut yhtään. Olin jotenkin siinä käsityksessä että tässä lopussa sitä nousua tulee reippaamminkin ja nyt sitten mietin että onko tämä merkki jostakin. Huolettaa saako vauva tarpeeksi ravintoa ja takaraivossa tykyttää yhden tutun kohtalo kun loppuraskaudesta hänellä todettiin kalkkeutunut istukka jonka vuoksi vauva ei ollut aikoihin saanut tarpeeksi ravintoa ja äiti itsekin oli kovin pieni. Kaikesta sitä kai saa huolen aikaiseksi kun on tätä tyyppiä. Googlestakaan ei ollut oikein mitään apua kun kaikki painoon liittyvät jutut käsittelivät vain joko liiallista painonnousua tai muutaman sadan gramman pudotusta juuri ennen laskettua aikaa.
Oh well.
Esikko on muuten viime aikoina osoittanut kyyneleet kirvoittavaa hellyyttä ja vauvan odotusta. Se tuntuu niin hyvältä kun pieni pää painautuu masua vasten ja kuuntelee pikkusisarusta, minun kullanmuruset; toinen masussa ja toinen sylissä. Ja pian molemmat sylissä<3
Vau. Ja vastahan minä täältä luin, että olet raskaana... :oO
ReplyDeleteAivan upea pallo jo! Enpä ihmettele, että olo on tukala. Vaikka hienoa kuulla, että jaksat arkea hyvin ja varsinkin, että se tuleva isoveikka on niin ihana <3 Tsemppejä loppumetreille!
ReplyDeleteOnko sulla vaikee hengittää? Musta tuntuu etten saa yhtää henkee.. ja neuvolassa sanoki täti et kohtu on korkeimmillaan nyt.. mut en muista et ois ekasta ollu näin vaikia hengittää?!?!? Sisko meinas, et mä oon nii lyhyt nii siitäki vois johtua tää, joten eikai auta ku kestää ja yrittää edes jotenki pihistä vaikka ei tää mitää nautintoo oo... tukalaa..
ReplyDelete-S-, siltä mustakin tuntuu, vastahan mä järkyttyneenä aloitin tän bloggaamisen uudelleen!O_o
ReplyDeleteMaiju, kiitos!<3
Hannah, ON!
Ja mullahan oli jo keskivaiheillakin vaikea hengittää, en kyl tiiä miksi. Nyt ymmärrän kyllä hengitysvaikeudet hyvin kun onhan tuo kohtu tosiaan aika korkealla, ja pienet kantapäät puskee kylkiluiden vierestä jatkuvasti:) Sanovat että pian pitäisi laskeutua, mutta tiedä häntä, esikko ei laskeutunut vasta kuin synnytyksessä:D
Jaksamista sinne, puuskutellen!