Monday, August 15, 2011

voi kurjuus

Itsesäälissä ja hiessä kylpeminen on kuulunut minun ja esikon ohjelmaan nyt jo neljän, ei kun siis viiden päivän ajan, kyllä ottaa aivoon. Meille iski jokin kesäflunssa johon näyttää kuuluvan muun muassa seuraavia asioita; silmätulehdus, korvatulehdus, yskä, nuha, kuume, kurkkukipu, lihassäryt, kolmen päivän lihaskrampit jolloin olo on kuin sydänkohtauksen saaneella, jatkuva hikoilu, surkeat yöunet ja nyt, kuin loppuhuipennukseksi karmea kipu keuhkoissa. Ja tietenkään mitään lääkettä eikä lihasrelaksanttia saa ottaa, ja panadol nyt on mikä on. Positiivisia säteitä asiaan luo se ettei lapsiparka saanut muuta kuin silmätulehduksen, pienen yskän ja parin päivän väsymyksen, minä vedin suurimman osan kuormasta. Ja se että suurin osa pahimmasta sairastelusta ajoittui viikonloppuun, jolloin mies oli kotona huolehtimassa meistä.
Tähän voisin aavistuksen tuohtuneena todeta että tulipahan taas tavattua miehen veljen perhettä. Miltei poikkeuksetta, vuodenajasta riippumatta, heidät tavattuamme olemme saaneet sairastaa viikon verran. Heistä on aina joku kipeänä (kolme lasta), eikä siellä tunnuta tuolle paranemiselle saatikka varoajoille annettavan paljon painoarvoa. Niistä ei yleensä myöskään muisteta kertoa ennen kuin ollaan jo samassa tilassa, tyyliin "ai niin, me ollaan muuten kaikki oltu oksennustaudissa vuorotellen, mutta hei, ei hätää nuorin oksensi eilen illalla viimeisen kerran joten tänään voidaan jo hyvin!". Nytkin todettiin yhteisen mökkireissun ekana iltana, sen jälkeen kun lapset olivat jakaneet iltasuukkoja toisilleen ja aikuisille:" A on muuten hiukan nuhainen, ja V vaikuttaa hiukan kurkkukipuiselta. Ja vitsit että mulla oli kamala kurkkukipu kaksi viikkoa, ja siis niin vetämätön olo, särkylääkkeiden ja konjakkitujausten avulla pärjäsin. P on meistä ainut joka ei ole vielä ollut kipeä."

No, arvatkaas mitä, P on nyt myös kipeä. Ja ilmeisesti minun kurkkuni on vielä ainakin viikon kipeä, harmi vaan etten voi ottaa tähän mitään kunnon särkylääkkeitä ja konjakkia parannukseksi, koska olen RASKAANA. Ja perskuta, ei kai tähän paljon muuta voi todeta. Paitsi hei joo, meidän sänky meni rikki ja nyt on jo viikon päivät nukuttu sohvalla, koskapa se sänky mikä me halutaan ei vaan tule sinne huonekaluliikkeeseen vaikka sen piti tulla viimeistään viikonlopun aikana. Ja kun makuuasento on vasen tai oikea kylki, tyynyt on jostain helvetin esikartanosta, flunssan lihaskrampit päällä ja öisin heräilevä lapsi nukkuu yläkerrassa omassa sängyssään ( kun sohva jolla me nukumme on alakerrassa), voitte kuvitella että sohvalla nukkuminen tuskanhiestä märkänä kun maailman karvaisin koira on valinnut sinut unikaverikseen, ei täytä haaveitani levosta. Ja sitten jos kivuiltaan sattuukin saamaan unta jota kukaan muu ei häiritse, kerääntyy kurkkuun limaa joka pakottaa yskimään keuhkot pihalle, ja sitten taas haetaan unihiekkaa. Kyllä nyt tarvittaisiin jotain piristystä. Niinkun vaikka lottovoitto. Tai terve olo.

Vauva on ollut ilmeisesti jatkuvasta levosta hämmennyksissä, sillä nonstop jumppaa jatkui kaksi päivää, ja se oli ihan oikeasti tauotonta, öisinkin jatkuvaa. Nyt ilmeisesti toivutaan siitä zumba-maratonista, sillä hiljasta on. Haluaisin laittaa uuden masukuvan, sillä kasvu on aika selkeää, mutta jonkun pitäisi ensin ottaa se kuva, joten saattaa kestää vielä hetkisen. Ehkä ensi vuonna.
Jahhah, nyt esikkoparkakin yskii keuhkojaan pihalle.

Terveisin hoitsu pirtsakka rv 26+5

p.s. jouduin luntata blogin laskurista raskausviikotkin. surkeaa.

2 comments:

  1. Voih, mulla on itellä nyt NELJÄTTÄ päivää kurkku kipee.. enkä nauti yhtää.. lääkärissä kävin ku siskoni pelotteli että angiinaa on liikkeellä, noh mulla sitä ei onneks ollu. Kurkunpääntulehus vaa.. hoidoksi sain käskyn syyä panadolia... jippijaijei..

    ReplyDelete
  2. Ääh, Hannah, toivottavasti ootte jo tervehtyneet. Meillä nimittäin yskii koko perhe yhä edelleen ja yöt on rikkonaisia. Nyt jo siis kolmatta viikkoa, ellen ihan väärin muista. Nytkö nämä syksyn sairastelut jo alkoivat...:/

    ReplyDelete