Tuesday, June 14, 2011

Uudet seuralaiseni

...hengästyneisyys, jalkojen kramppaus, jatkuva pissahätä, väsymys ja yksi vanhakin tuttu; jatkuva nälkä.

Siis miten voi olla näin vaikea hengittää jo tässä vaiheessa? Maha ei vielä paina (tai ei kai ainakaan pitäisi) siihen malliin, mutta tuntuu että ihan paikallaan ollessakin hengitys on raskasta, puhumattakaan siitä että tekisi jotain fyysisempää. Yläkertaan ramppaamista rajoitan nyt minimiin. Puuh.

Huolimatta siitä että urheilusuoritukset on nyt yllä mainitusta syystä karsittu minimiin, ovat sulosääreni aamulla tiukkaa tavaraa. En edes yöllä herää kramppauksiin, mutta ilmeisesti pohkeet kuitenkin ahkeroivat kovasti nukkuessani.

Tosin en ymmärrä missä välissä nukun, sillä tuntuu siltä kuin pyörisin hereillä koko yön. Ja pyörimisen välillä ramppaan pissalla keksimäärin neljä kertaa, sen lisäksi että esikoinen vaatii peittely ja tyynyn kohennus palvelua muutamaan otteeseen. Aamuinen olotila, pikku kakkosen ääreen nukahtaminen ja koko päivän seuraava koomamainen olemus puhuvat myös kehnon unenlaadun puolesta. Tiedä sitten onko kyseessä raudanpuute vai allergian aiheuttama uuvahdus?

Vanha tuttuni alituinen nälkä on yhä edelleen täällä, eihän se koskaan minnekään mennytkään. Syön hevosannoksia ja kasvatan todennäköisesti jotain jättimukeloa. Tai ainakin itsestäni jättiä. Lähestulkoon kaikki tässä maailmassa myös haisee yhä edelleen aika pahalle, ja paha olo yllättää nopeasti jos ei tuntiin ole syönyt, tai iltaisin muuten vaan. Siis, eikö näiden alkuraskauden oireiden pitänyt hellittää ennen kuin keskiraskauden vaivat jo iskee päälle?:D Otan ilmeisesti koko potin tällä kertaa!

Mutta vali vali ja joo joo, oikeasti nuo vaivat ei silti haittaa suuremmasti, senkus marisen ja kirjaan hiukan ylös mitä fyysisiä tuntemuksia tässä vaiheessa on. Oikeasti olen aika pirun tyytyväinen tähän olotilaan juuri nyt. Masu kasvaa ihanasti ja liikkeet tuntuvat voimistuvan päivä päivältä, olo on oikeasti raskaana oleva. Huomaan myös että vauva vie ajatusmaailmasta yhä enemmän tilaa ja vilahtaa puheissa jo usein. Hän alkaa olla jo osa tätä eloa ja oloa!

Pinnaa kirii hiukan esikon come backin tehnyt uhma. Joka ainoa asia on yhtä taistoa ja tekisi mieli vain lukittautua neljän seinän sisälle ja antaa toisen juosta alasti ja pissiä matoille. Se potalle meno kun on nyt yhtäkkiä niin vaikeaa, vaipan pukeminen mahdotonta, vaatteissa kulkeminen kamalaa ja myötämielisyys ihan pahinta. Ja syödäkään ei viittis. Että sillai. Ovat vielä helppoja tapauksia nuo vatsan asuttajat;)

2 comments:

  1. Heissan! Mähän vasta nyt tajusin että olet tosiaan aloittanut uudet blogin =) Onneks en käy yhtään hitaalla... Nyt siirrynkin innolla taas lukemaan teidän kuulumisia. Paljon onnea ja jaksamista ♥

    ReplyDelete
  2. Heij!! Kiva että löysit tänne Petuli:) Kiitos kaunis onnitteluista<3

    ReplyDelete