Wednesday, June 8, 2011

Napakoita iskuja

Hetkittäin mietin että mitäköhän pikku sähiäistä minä vatsanahkani alla kasvattelen? Liikkeet ovat alusta asti tuntuneet muljahduksina, perhosen siiven iskuista ei tietoakaan. Nyt viimeisen viikon aikana minua miltei mukiloidaan. Liikkeet jotka tunnen ovat harvassa, mutta sitten sitäkin yllättävämpiä ja kovia. Tuntuu kuin henki pysähtyisi, sillä potkut ovat luokkaa loppuraskaus! Harmittavan harvoin liikkeet kuitenkin tuntuvat, ehkä kerran tai kaksi päivässä, mutta luotan siihen että tästä se lähtee. Ja jos sisälläni myllää voimanpesä, todennäköisesti kohta en liikkeiltä saa hetken rauhaa:)

Vatsanahkakin on alkanut jo venyä niin, että eilen naapuri huuteli parkkipaikalla että onko teille tulossa toinen. Eli ilmeisesti näkyy jo niin että kehtaa vähän tuntemattomampikin udella:) Ja kyllähän tuo on kutissutkin jo siihen malliin että jotain ratkeiluja on kai pian odotettavissa. Se vatsallaan nukkuminenkin on jo aika mahdotonta, eikä selälläänkään ole kovin kiva loikoilla, kun tuntuu että happi loppuu. E:n odotuksesta tuttu vaiva killeripäänsärky on myös palannut, osittain varmaankin kuumuudesta johtuen.

Uuden päänvaivan aiheuttaa pukeutuminen näinä kuumina keleinä. E:tä odotin aivan eri vuodenaikoina, joten kaikki mammavaatteet ovat syksy-talvi tyyppisiä, pitkää hihaa ja lahjetta, joita ei tulisi mieleenkään pistää päälle nyt. Kaikki rintaliivit ovat myös käyneet pieniksi ja ostoksille pitäisi raahautua, samalla voisi hankkia myös sopivat bikinit jotta uimaankin pääsee. "Murheet" ovat siis luokkaa ilahduttavan pieniä, paitsi että yhtään ylimääräistä pennin pyörylää ei olisi upouusiin vaatteisiin laittaa. No, onneksi kirppareilta saattaa löytää valioyksilöitä!

Nyt täytyisi löytää inspiraatio ja jaksaminen viimeisten opintojen säätöön.

5 comments:

  1. Mä tunsin tästä liikkeet jo viikolla 10, sillon tosin luulin olevani pitemmällä kun sit ulrassa siirty se la.. aika jännä et noin aikasin voi tuntea.. Mutta uskottava se on, tuskin ultra valehtelee. Maha on huimasti isompi ku ekan kohalla... ja potkut oon tuntenu nyt reilun viikon. Mutta eikö oo helpottavaa tuntea ne liikkeet, ei tarvi enää niin paljon ressata sitä että onko kaikki varmasti hyvin?

    ReplyDelete
  2. Ohhoh, Hannah,tosi aikaisin! Mä olin melko varma tuntemuksista joskus neljännentoista-viidennentoista viikon kieppeillä, mutta varmaksi en voinut vannoa:)
    On kyl niin ihanaa tuntea nämä liikkeet jo paljon vahvempina, lievittää tosiaan sitä hermoilua aika hyvin. Ja nyt ihan viime päivinä on mahansisäisesti aktivoiduttu, kun liikkeitäkin tulee useammin. Stressaava oli, kun liikkeitä oli alkanut tuntea ja yhtäkkiä niitä ei tuntunutkaan muutamaan päivään, mieikuvitus lähti lentoon. Aika hassu huomio on ollut että tymäkimmät potkiskelusessiot alkavat silloin kun esikoinen on sylissä, lähikontaktin hakeminen on siis jo alkanut:D

    ReplyDelete
  3. Onko sulla ollu miten erilainen raskaus ensimmäiseen verrattuna?
    Mulla on kaikki vähän toisin, esikoisesta en voinu sietääkään kahvin hajua, saatikka juua sitä. Tästä voisin juoda kahvia kokoajan..
    sit tää on paljon rauhallisempi ku isoveli masussa, eikä juurikaan potki, vaan möyrii kovasti..

    ReplyDelete
  4. Kyllä tämä on mun mielestä ollut aika erilainen, erityisesti alkuraskauden pahoinvoinnin suhteen. Kahvia ei mennyt kummankaan kanssa alussa, mutta aika samoilta viikoilta kahvinhimo palasi. Nyt onkin sitten vaikea pitäytyä siinä muutamassa kupillisessa päivässä (vai oliko jopa niin että joissain maissa kahvinjuonti suositellaan kokonaan lopetettavaksi raskauden ajaksi?)!
    Saman olen huomannut myös liikkumisessa kuin sinäkin, tämä on paljon rauhallisempi kuin sioveljensä, ainakin vielä...mutta, toisaalta voi olla kyse siitäkin ettei niitä liikkeitä niin ehdi huomaamaan tuon isoveljen kanssa touhutessa:)
    Tämä oliskin hyvä postausaihe, jäis itellekin muistiin nämä asiat!

    ReplyDelete
  5. isoveljensä, kirjoitusvirheen penteleet:)

    ReplyDelete